Vääriä syytöksiä

Pikkusisareni ensimmäinen, oma koti. Remontoimme yhdessä. Isi on sairaalassa. Yllättäen, kun äiti siirtyy toiseen huoneeseen, minua tuijotetaan vihalla. Saan syytteitä vanhempien kiusaamisesta. Miten voin arvostella heidän vanhemmuuttaan, kun en ole itse kasvattanut ketään? Kutistun. Kuulen, miten minua syytetään isin sairaalaan joutumisesta. Olen syytön. Hermostun. Äidin salaisuus erottaa minut perheestäni. Äiti on sättinyt minua selkäni takana tekaistuilla syillä. Purkanut omaa syyllisyyttään ja pahaa oloaan. Epäreilua. Otan riskin. Katson sisartani syvälle silmiin ja sanon, että perheessämme on asioita, joita hän ei tiedä eikä edes tahdo tietää. Hänen katseensa väistyy. Kysyisit! Ei, hän ei tahdo tietää. Uhma ei kohoa. Salaisuus on, kuin kärpänen katossa. Sieltä se minua katsoo ja ivaa. Lähellä ja kuitenkin ulottumattomissa.